sunnuntai 30. toukokuuta 2010

NIPPUSIDE


On mahtavaa, että joku on nähnyt vaivaa tylsän johdinsiteen takia ja luonut siitä ihastuttavan koristeen, jolla on vissi käyttötarkoitus. Lufdesingin, Tsunho Wang, suunniteli tämän värikkään, Leaf Tie-nippusiteen.

Näillä uusilla nippusiteillä, jotka on erityisesti tarkoitettu sähköjohtojen niputtamiseen on kiva sitoa kaapeleita ja johtoja yhteen.

Kotisi tai toimistosi sotkuiset johdot saavat uuden ilmeen, kun ne näyttävät näiden pikkuisten lehtikiinnikkeiden jälkeen upeilta köynnöksiltä.

Leaf  Tie nippusiteitä on kuutta eri väriä.

Näillä kauniilla kiinnikkeillä voit kivasti elävöittää ympäristöä, vaikka joku voi olla tietenkin sitä mieltä, että maailma hukkuu jo muutenkin muoviroskaan. Nippusiteitä kuitenkin tarvitaan, kuten hammasharjoja, miksi ne eivät voi olla kivannäköisiä.

Poliisit ja vartijat käyttävät nippusiteitä kiinniotetun käsien sitomiseen, koska se on käsirautoja halvempi ja kevyempi ratkaisu, Leaf Tien avulla nyt myös nätimpi.

Toistaiseksi näitä nippusiteitä on valmistajan varastossa vain kahta väriä Oliivin ja Smaragdin vihreänä.

 

Leaf Tie:

Pakkaus: 12 kpl

Materiaali: nailon

Koko: 200mm x 55mm x 13mm

Hinta: $ 7.00 (USD)


Smaragdin vihreä on loppuunmyyty tällä hetkellä, mutta uusien värien valmistus on aloitettu 25 toukokuuta.

Sinulla on mahdollisuus tilata niitä n. Kolmen viikon kuluttua.


sunnuntai 23. toukokuuta 2010

GOLDEN FRIENDS


Kävelin tänään Kaivopuiston rannasta kotia kohti, huomasin asfaltissa kirjoituksen ”UNIVERSUMI RAKASTAA SINUA”. 

Tunsin suurta onnea.

Haluaisin olla päivittäin yhtä vähään tyytyväinen, että oppisin nauttimaan elämästä syvästi.

Haluaisin oppia rakastamaan kuten maailmankaikkeus, ilman ennakkoluuloja, luokittelua, leimaamista ja analysointia.


sunnuntai 16. toukokuuta 2010

ATEENA (ympäristö)



Arkkitehtonisesti Ateena on mielenkiintoinen. On helppo nähdä kaupungissa paljon rumuutta mutta löysin omille silmilleni kaunista katseltavaa vähän kaikesta. Varsinkin sellaisesta mitä muut ihmiset pitävät rumana.
Vanhat vuosisadan alkupuolella rakennetut, rapistuneet ja hyljätyt talot, villiintyneineen patioineen teki minuun suuremman vaikutuksen kuin historiallisesti arvokas Akropolis.


Yleensä näitä kummitustaloja ympäröi rakennustelineet ja tietenkin kuvittelin, että rakennukset rastauroidaan. Rakennustelineiden tarkoitus oli kuitenkin suojella jalnkulkijoita, koska rakennuksesta saattaa irrota paloja tai kiviä.
Useimmat näistä hyljätyistä rakennuksista omistaa IRS.
Ihmettelen tietenkin, miksi rakennuksia ei myydä tai korjata? Saattaahan olla että kukaan ei ole kiinnostunut niistä, kuten minä.
Kreikan valtio voisi huutokaupata vanhat talot rahapulassa ja ehtona ostajalle olisi, että rakennus pitäisi restauroida kahden vuoden sisällä tai se huutokaupataan uudelleen.
Rakennukset joista puhun sijaitsevat ihan ydinkeskustassa ja niitä on paljon.


Ateenassa ei voi myöskään välttyä graffitaiteilijoiden teoksilta. Vastustan tietenkin graffitteja jos niiden tarkoitus on vain sotkea mutta hyljättyjen talojen seinissä kauniit maalaukset mielestäni jopa parantavat katukuvaa. 
Harmittavaa on jos sotkut ilmestyvät juuri restauroidun talon seinään. Nämä ns. “tag” maalarit joille ei ole mikään pyhää sotkevat koko kaupungin. "Tageiksi" kutsutaan pieniä kirjoituksia esim. sellaisia joita olemme tottuneet näkemään vessojen seinissä.


Graffiti sana muuten tulee Kreikan kielen verbistä γραφειν (graphein) eli kirjoittaa.

Akropoliksen alapuolella on kaksi kaupunginosaa joista tuli ehdottomia suosikkejani ja halusin viettää niissä päivittäin aikaa, Pláka ja Anafiótika.

Anafiótika on täynnä pieniä valkoisia taloja joiden edustoilla on kukkaruukkuja pelargoni istutuksineen ja puutarhat täynnä kukkia sekä appelsiinipuita. Kadut ovat keskiaikaisia, kapeita, mutkittelevia ja jyrkkiä, sekä vaarallisen liukkaita.

Pláka on taas hieman alempana Anafiótikaa jos katsotaan Akropoliksen suunnasta. Se on Ateenan vanhinta osaa ja minusta myös kauneinta.
Plákan alueen uusklassiset talot ovat nykyään suojeltuja. Kadut ovat tällä alueella autottomia ja siellä onkin tästä syystä mukava kävellä ja katsella vaikka bysanttilaisia kirkkoja tai vielä vanhempiakin monumenttejä. Alueella on myös paljon kauppoja, antiikkiliikkeitä, kahviloita ja ruokapaikkoja. Iltaisin Plákan on todella tunnelmallinen.

Älkääkä luulko, etten olisi käynyt Akropoliksella tai muilla historiallisilla muistomerkeillä. Minulla oli neljän päivän passi, jolla pääsin kaikkiin haluamaani paikkoihin ja pari tikettiä jäi jopa käyttämättä. Ehkä joskus vielä palaan Ateenaan. Aika näyttää. Ne jäljelle jääneet pääsyliput eivät kylläkään ole enää voimassa.
Päätän Ateenaa koskevat huomioni tähän ja toivotan lukijoilleni lisää aurinkoisia päiviä. 
Blogini saattaa päivittyä harvakseltaan koska aion ottaa kaiken ilon irti moottoripyöräilystä kuluvana kesänä.


torstai 6. toukokuuta 2010

ATEENA (ravinto)



Ateenassa saa tupakoida melkein kaikkialla. Ruokaravintolassa kannattaa valita ulkopöytä jos haluaa säästyä tupakansavulta. Kreikassa on voimassa samanlainen tupakointikielto kuin meilläkin mutta he ovat monessa muussakin asiassa kansalaistottelemattomia, miksei myös tässä? Kieltoa rikkoville on luvassa 500 euron rikesakko ja  esim. ravintoloita rangaistaan jopa 2000 eurolla sauhuttelusta. Tilastojen mukaan Kreikassa tupakoidaan eniten EU:ssa. Väitetään, että noin 40 prosenttia väestöstä polttaa. Nuuskaa en kuitenkaan löytänyt, ystävälleni Esalle ja sitä hämmästelin. Nuuskan myynti kiellettiin EU-maissa 1992 ja Kreikka on näköjään uskonut tätä kieltoa.
Ruoka Ateenassa oli poikkeuksetta hyvää ja annokset suuria. Kreikkalaista ruokavaliota pidetään erittäin terveellisenä ja minun on helppo yhtyä tähän mielipiteeseen viikon kokemuksen jälkeen. En lihonut grammaakaan reissulla, vaikka söin kuin hevonen joka päivä, päinvastoin laihduin 400 grammaa. Kreikkalaiset tykkäävät syödä ulkona, varsinkin viikonloppuisin. Lounasaika oli minulle sopiva eli 14.30 - 16.00 välillä mutta illallisaika oli mielestäni aivan liian myöhäinen n. Klo 22.00 paikkeilla. Toki ruokaa sai aikaisemminkin ja yleensä minä ja Biitzy illastettiin n. 20.00 - 21.30. Biitzy on kasvisyöjä, minulle taas käy kaikki. Horiátiki saláta eli suomessa tunnettu Kreikkalainen salaatti tuli tutuksi. Kreikassa salaatti tarkoittaa kirjaimellisesti ”kyläsalaattia”. Suomessa salaattiin pilkotaan pieniä fetajuusto palasia mutta Ateenalaiset keittiömestarit leikkasivat salaatin päälle ison n. 200-300 gramman paksuisen siivun fetaa.
Mustekalat ja sardiinit olivat suurinta herkkuani mutta eniten himoitsin päivittäin grillattua halloumi juustoa. Juusto on lähtöisin Kyprokselta ja olen syönyt sitä siellä ensi kerran, jouduin siitä maistamisesta loppuelämän koukkuun. Juusto on valmistettu lampaan- ja vuohenmaidon seoksesta. Juuston on suolaista ja sen rakenne on kumimainen, maku on ihanan kermainen. Jälkiruuaksi halusin yleensä aina kahvia. Kreikassa sai kaikkialla hyvää kahvia paitsi hotelissamme, missä se oli tavallista suodatinlitkua. Kuumien päivien suosikkini oli Café frappe. Frappen on keksinyt vahingossa Dimitris Vakondios, joka messutauollaan 1957 halusi juoda pikakahvinsa mutta kun ei löytänyt mistään kuumaa vettä hän sekoitti kahvin hätäpäissään kylmään veteen ravistamalla, ja voilà uusi hitti oli syntynyt. En yleensä käytä sokeria kahvissa mutta frappeen se mielestäni sopii. Yleensä tilasin frappen kuitenkin jäätelöllä.
Ateenassa sai myös loistavaa kaakaota, kyllä olisi Stadilaisilla kahvila työntekijöillä opettelemista siinäkin asiassa. Täällä sanotaan kaakaoksi sitä omituista litkua, joka tulee valmiina automaatista ja maksaa paljon. Ateenassa kaakaon voi valita kylmänä, kuumana, valkosuklaisena, syötävänaä tai juotavana. Helsingissä hyvää kaakaota ja kahvia saa vain Ulrikan paikassa, Pursimiehenkadulla. Espresso pohjaiset kahvit olivat myös aina täydellisiä, jopa huoltoasemaa muistuttavassa Kassinas kahvilassa. Kahvila sijaitsi Omónian narkkari kaupunginosassa jossa asuimme. Kävimme kahvilassa päivittäin ja aion muistaa meitä palvellutta ihanaa neitosta Ecterinea, Eirenaa, Eirenea, Ekaterinaa…äh en muista enää nimeä mutta  joku ee.llä alkava tulee saamaan Suomesta postikortin.

Eräänä iltana kun koti-ikävä yllätti valitsin Monastirákin kaupunginosasta ravintolan josta kerrottiin, että ruoka on hyvää mutta palvelu töykeää. Halusin oitis sinne mutta muistin osoitteen sen verran väärin, että jouduimme hyvän palvelun liharavintolaan. Merenantimistaan kuuluisa Tavérna tou Psyrri (Osoite: Eshylou 12,) jäi siten testaamatta. Psirin ravintoloita pidetään muodikkaina ja ylihinnoiteltuina tätä töykeän palvelun ravintolaa sanottiin normaalihintaiseksi, perinteiseksi tavernaksi. Paikka on hyvin suosittu ja mikäli haluaa sisään kannattaa mennä ajoissa tai sitten istua iltansa naapurissa, kuten me.
Kiitän lopuksi Joria mukavasta lukijapalautteesta:
“Hola Chica!
Oltiin Kiinassa ja sut on sensuroitu siella! Ei paase Tsupukan blogia lukemaan vinosilmat!
Paska maa ja syovat salamantereita...”


sunnuntai 2. toukokuuta 2010

ATEENA (liikenne)




Kreikka on taloudellisesti niin pahassa jamassa, että päätin käyttää vähäiset euroni viettämällä talvilomani Ateenassa.
Tuskin kuluneiden lomaviikkojen aikana pystyin Kreikan taloudellista tilannetta pelastamaan mutta ainakin yritin.
Timo Soinin mielestä Suomen mahdollista tukipakettia vastaan olisi saatava vähintään Rodoksen saari pantiksi.
Sehän olisi hyvä valinta, siellä kaikki kauppiaat puhuvat jo valmiiksi suomea.
Ateenassa ei kyllä suomella pärjää, eikä monilla muillakaan taidoilla mitä olen kotomaassani oppinut.
Esim. liikennevalot eivät tarkoita mitään. Paloi suojatien kohdalla punainen tai vihreä valo ihan sama, kadun ylittäminen oli aina yhtä riskaapelia ja vaati välillä jalankulkijalta silmät myös selkäpuolelle.
Ateenassa on tapana ajaa päin vaihtuvia valoja ja kaikki ajoneuvot harrastavat kiilailua liikenteessä.
Usein liikennepoliisi olikin lisävahvistuksena ohjaamassa liikennettä kun valoista ei välitetä tuon taivaallista.
Nopeusrajoituksista ei myöskään piitata.
Kreikassa on voimassa moottoripyörillä ja skoottereilla ajaessa kypäräpakko mutta sitäkin sääntöä näköjään vain harvat noudattivat.
Tyypillinen motoristi kuljetti kypärää kädessään ja saattoi ajaessaan puhua jopa puhelimeen.
Ruuhkia on yritetty helpottaa yksisuuntaisilla kaduilla mutta totesin, että siitäkin on jalankulkijalle enemmän haittaa kun hyötyä, koska mopoilijat ja jopa autoilijat ajoivat väärään suuntaan halutessaan.

Ateenan keskustassa on myös käytössä järjestelmä joka rekisterinumeron mukaan sallii ajamisen tiettynä päivinä.
Esim. jos rekisterinumero päättyy parittomaan  numeroon, saa ajaa vain parittomina päivinä keskustan alueella.
Rajoitus koskee vain arkipäiviä ja ajoittuu aamu kahdeksan ja ilta seitsemän väliselle ajalle.
Ateenan keskusta on rakennettu hyvin ahtaaksi ja jalkakäytävät ovat naurettavan kapeita. Ihmettelin usein miten keskustassa pärjää lastenvaunujen ja rullatuolien kanssa? Jalkakäytävien pinnat ovat myös epätasaisia ja liukkaita. Sateella kannattaa olla varovainen. Joissakin kohdin jalkakäytäviä ei yksinkertaisesti ole  ja on pakko kävellä tien sivussa, jolloin olet helppo saalis moottoriajoneuvon kuljettajalle.
Keskustan pienuus takaa kuitenkin sen, että jalan liikkumalla olet yleensä nopeimmin perillä kuin omalla autolla ja parkkipaikan löytäminen on varmasti autoilijan painajainen.
Suosituin automalli näkyi olevan pieni ja ketterä Smart, joka mahtui yllättäviin koloihin.
Metro on ehkä paras tapa liikkua Ateenassa mutta kokemuksesta voin sanoa, että matkan teko joillakin linjoilla oli vähintään kummallista. Kesken matkaa joutui vaihtamaan bussiin ja sitten taas metroon tai vaikkapa junaan, silti reitti oli merkitty metrolinjaksi.
Metrolla, bussilla ja taksilla ajaminen on halpaa tosin takseista sanottiin, että taksit eivät mielellään ajaneet aivan lyhyitä tai hyvin pitkiä matkoja ja siitä meillä riitti matkakumppanini kanssa hauskaa kun mietimme minne taksilla oikein voi ajaa?
Liikennemerkit ovat enimmäkseen yleiseurooppalaisia kuvia mutta ongelmat alkavat vasta sitten kun vastaan tulee kreikan tai latinan kielellä kirjoitettuja merkkejä. Lukijalle tuskin selviää mitä tarkoittaa esim. ΔΙΑΒΑΣΙΣΠΕΖΩΝ?  (Suojatie)
Eksyminen Ateenassa on myös hyvin helppoa, koska paikan nimet voidaan kirjoittaa monella eri tavalla.
Matkustimme metrolla mm. Pireukseen josta näin matkan aikana useampia kirjoitusasuja kuten: "Peiraias tai Πειραιας ja Πειραιευς."
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Laitan vielä loppukevennykseksi otteen Susanna Sievisen blogista, http://www.susannasievinen.com
"Masennus -ja itsemurhatilastot kertovat omaa karua totuuttaan joka vuosi. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Jos täällä Krekuissa kuolee 10hlöä/100 vuodessa liikenneonnettomuuksissa, voi jokainen peruskoulumatikallaan laskea, kuinka monta henkeä menetämme vuosittain Suomessa mielialasairauksiin. Tässä Ateenan kylässä asustelee pauttiarallaa kuus miljoonaa ihmistä. Ja kai me nyt tiedetään, meidän oma väkiluku (miinus urkkipakolaiset) koko Suomen maassa? Matikkaa. Peruskoulumatikkaa."
Tulkkaan vähän lukijoille:
Krekuissa = KREIKASSA
Pauttiarallaa = Noin
Mä rakastan tätä Susannan juttua. Luen sen aina aika ajoin uudestaan, joka kerta tulen kirjoituksesta yhtä hyvälle tuulelle. Susanna on sittemmin hävittänyt tämän hauskan bloginsa, mikä on mielestäni hirveä sääli.